Edellisessä blogissani kirjoitin kuinka stressi voi olla haitallista aivoillemme ja kuinka voimme siitä suojautua mm. omia ajatuksia tarkastelemalla ja muuttamalla sekä tekemällä hyvää toisille. Tässä yhteydessä nostin esiin kohtaamiset, joista siis nyt lisää. Kohtaamisen, positiivisen resonanssin toi esille Barbara Fredrickson (psykologian professori, University of North Carolina). Hän on tehnyt erityisen ansiokasta työtä myönteisten tunteiden ja kohtaamisten osalta. Hänen mukaan :
Love, as I see it, is found in those moments of warmth, connection and openness to another person.
Kohtaamisia on kutsuttu kaksien aivojen virittymiseksi samalle tasolle. Tällöin kahdet aivot ”tuntevat” saman tunteen. Kohtaamisen ehtona on turvallisuus ja yhteys. Ilman turvallisuuden tunnetta kohtaamista ei voi tapahtua. Jos koemme uhatuksi toisen ihmisen toimesta, niin luonnollisesti emme koe turvallisuutta. Kohtaamiseen edellytyksenä on myös yhteys, joka muodostuu katseen, kosketuksen ja joskus pelkän äänen perusteella. Silmiin katsominen lähentää ihmisiä, mutta luonnollinen katsekontakti kestää enintään 10 sekuntia. Sen jälkeen katse voidaan tulkita uhkaavaksi.
Fredrickson määrittelee rakkauden uudestaan. Se on hetkellinen tunne, joka yhdistää ihmisiä ja mahdollistaa edellä mainittuja kohtaamisia. Tässä yhteydessä rakkaus ei tarkoita rakkautta perinteisessä mielessä kuten parisuhteessa. Rakkaus on kahden ihmisen positiivista resonanssia, mikrohetken pituista positiivista yhteyttä kahden tai useamman ihmisen välillä. Näin määriteltynä rakkaus mahdollistaa yhteyden muodostumisen ja kohtaamisen. Nämä mikrohetket tekevät meistä terveempiä ja resilienssimme kasvaa. Ja nämä rakkauden mikrohetket eli kohtaamiset näkyvät kehossamme oksitosiinina ja vagus hermon toimintana. Kohtaamisen aikana voidaan havaita oksitosiinin erittymistä molemmissa henkilöissä, mikä lisää molemminpuolista luottamusta ja yhteistyötä. Kohtaamisen, rakkauden mikrohetkien aikana kahden ihmisen oksitosiinitason nouset ja laskevat synkronissa.
Oksitosiini tunnetaankin calm-and-connect välittäjänäaineena. Sen myötä rauhoitumme ja koemme yhteyttä. Oksitosiinia erittyy imetyksen ja seksin aikana, kuuden sekunnin halauksessa sekä kohtaamisissa. Oksitosiini on yhteydessä kannaboidireseptoreihin, jotka säätelevät sosiaalisen kanssakäymisen palkitsevuutta. Ts. oksitosiinin erittymisen myötä sosiaalinen kanssakäyminen on palkitsevaa. Oksitosiinin lisää luottamuksen tunnetta. Tästä huolimatta luottamuksen syntyminen edellyttää sitä tukevia havaintoja. Jos visuaaliset vihjeet tukevat tulkintaa luottamuksesta, niin oksitosiinin vaikutus vahvistuu. Oksitosiini myös rauhoittaa mantelitumaketta, aivojemme osaa, joka havainnoin mahdollista uhkaa ja vaaraa. Se vähentää stressihormoni kortisolin määrää.
Fredricksonin mukaan kohtaaminen näkyy myös vagus hermon toimintana. Se liittää aivot ja sydämen. Vagus hermo rauhoittaa sydäntä oksitosiinin avulla ja ohjaa kasvojen lihaksia, jotta voisimme saada katsekontaktin ja synkronisoida ilmeet toisen ihmisen kanssa. Vagus hermon toimintaa voidaan mitata sykevälin avulla. Fredricksonin mukaan korkean sykevälin omaavat henkilöt ovat fyysisesti, mentaalisesti ja sosiaaliset paremmassa kunnossa. Korkean sykevälin omaavat henkilöt kokevat päivittäin enemmän rakkauden mikrohetkiä. Fredrickson jatkaa, että meditaation (Loving-Kindness) avulla sykeväliä voidaan parantaa ja siten kokea enemmän rakkauden mikrohetkiä.
Fredricksonin näkökulmia on kritisoitu. Tästä huolimatta voimme pohtia mitä hyötyä kohtaamisesta voisi olla. Sen avulla voisimme luoda yhteenkuuluvuutta ja tiimihenkeä sekä lujittaa parisuhdetta. Mielestäni kohtaaminen on yksi edellytys onnistuneelle valmennuskeskustelulle. Ilman valmennettavan kohtaamista ei voi päästä samalle puolelle verkkoa pelaamaan yhdessä ongelmaa vastaan. Kohtaamisen kautta syntynee luottamus, että ”valmentaja on edistämässä asiaani” ja ottaa asiani ihan tosissaan.
Arttu
Ks. mm.:
The science of love. Barbara Fredrickson. https://aeon.co/essays/love-works-its-magic-in-mysterious-biochemical-ways
Speaker–listener neural coupling underlies successful communication. Greg J. Stephens, Lauren J. Silbert, and Uri Hasson.
Kok, B. E., Coffey, K. A., Cohn, M. A., Catalino, L. I., Vacharkulksemsuk, T., Algoe, S. B., Brantley, M., & Fredrickson, B. L. (2013). How positive emotions build physical health: Perceived positive social connections account for the upward spiral between positive emotions and vagal tone. Psychological Science, 24, 1123-1132.
Fredrickson, B. L., Cohn, M. A., Coffey, K. A., Pek, J., & Finkel, S. M. (2008). Open hearts build lives: Positive emotions, induced through loving-kindness meditation, build consequential personal resources. Journal of Personality and Social Psychology, 95, 1045-1062.
Vacharkulksemsuk, T. & Fredrickson, B.L. (2012). Strangers in sync: Achieving embodied rapport through shared movements. Journal of Experimental Social Psychology, 48, 399-402.
HS 18.11.2015 – Silmiin katsominen kannattaa – useimmiten
Breastfeeding: physiological, endocrine and behavioural adaptations caused by oxytocin and local neurogenic activity in the nipple and mammary gland. K Uvnäs-Moberg* and M Eriksson Article first published online: 21 JAN 2008 DOI: 10.1111/j.1651-2227.1996.tb14078.x
Release of oxytocin and prolactin in response to suckling. Br Med J (Clin Res Ed) 1983; 286 doi: http://dx.doi.org/10.1136/bmj.286.6361.257 (Published 22 January 1983)Cite this as: Br Med J (Clin Res Ed) 1983;286:257
Ratkaisukeskeisyys 
Kiinnostavaa! Entä miten valmentaja voisi parantaa kykyään kohdata toinen ihminen? Meditaation harjoittamisellako?
LikeLike
Muistelisin Fredricksonin ehdottaneen päiväkirjaa, jossa arvioidaan kohtaamisia asteikolla 1-5. Ideana on pohtia onnistuneita kohtaamisia (miten lisää? mikä toimii? miten parantaa?)
LikeLike
Hmjoo, ihan hyvä työkalu materiaalin keräämiseen. Käyttö vaatii sitten reflektiota, kokemuksellisen oppimisen kehän käyttöä. Pitkä prosessi, ehkä elinikäinen. Mitä mieltä?
LikeLike